Jarno Lappalainen Tietopohjaista politiikkaa, avoimempaa Suomea

Työeläkeindeksin muutosta ajetaan puutteellisin perustein

Keskustelu työeläkeindeksistä on Ylen MOT-ohjelman jälkeen jatkunut. Kirjoitin aiheesta tuoreeltaan MOT-lähetyksen jälkeen. Kansalaisaloite, jonka tavoitteena on muuttaa työeläkeindeksi ansiotasoindeksiksi, on etenemässä eduskunnan käsittelyyn, mikä varmasti pitää keskustelun käynnissä.

Entinen kansanedustaja Kimmo Kiljunen on ollut aiheen tiimoilta aktiivinen ja tarjoaa tuoreessa kirjoituksessaan esimerkin kansalaisaloitteen ajajien varsin yleisistä perusteluista. Ne ovat valitettavan usein harhaanjohtavia (ks. kuva). On selvää ettei tällaisilla argumenteilla voida perustella kallista työeläkeindeksin muutosta. 

 

Kimmo Kiljusen ongelmallinen blogikirjoitus
Klikkaa isommaksi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jariojala kuva
Jari Ojala

Eläkekeskustelussa puhutaan paljon väärin.

Työnantaja on velvoitettu vakuuttamaan työntekijänsä TyEL-vakuutuksen kautta. Vakuutuksen osapuolina ovat työnantaja ja esim. eläkevakuutusyhtiö. Työntekijä ei siis ole osapuolena vaan toimien kohteena. Tästä syystä työnantajalle syntyy työeläkeyhtiön hyvän tuloksen kautta maksualennuksia, jotka ovat olleet viime aikoina n. 0,5% palkkasummasta (muuten, myös 0,5% palkkasummasta nykyisin rahastoidaan vanhuuseläkkeitä varten).

Eläkemaksuja maksavat sekä työnantaja, että työntekijä(vuodesta 1993 lähtien). Kyseessä on siis maksu, jonka molemmat tahot voivat vähentää verotuksessaan. Kyse ei ole siis siitä, että työeläkevakuutusmaksusta osa olisi jotenkin työntekijän säästämää rahaa, joka olisi rahastoitu. Kaikki maksut kuuluvat eläkejärjestelmälle, joiden tarkoituksena on maksaa ansaitut eläkekertymät. Työntekijän kannalta hänelle luvataan tietty eläkekarttuma ansaituista palkoista esim. 1,5%, josta sitten muodostuu hänen tuleva eläkkeensä.

Eläketurva on siis vain lupaus, joka muodostuu kulloinkin vallitsevista säännöistä. Koko eläkejärjestelmäyhteisö on takaamassa tätä lupausta. Mikäli jostain syystä kävisi niin, että lupausta ei voida pitää, niin silloin valtion tarjoamana pelastusrenkaana olisi kansaneläke. Mitään rahastossa olevia "työntekijän säästöjä" ei voisi vaatia.

Koska siis turvana on vain lupaus, niin kuten olemme huomanneet, poliitikot muuttelevat pelisääntöjä eläketurvaa koskien lähes jatkuvasti. Poliittisten päätösten takana ovat niin indeksit kuin karttumat muista osasista puhumattakaan.

Jokaisen on ymmärrettävä, että järjestelmä on yllä kuvatun kaltainen. Kari Puro on vuonna 2006 sanonut, että "työeläke on osa sitä kokonaiskorvausta, jonka työntekijä saa antaessaan työpanoksen työnantajan käyttöön". Poliittisten päätösten jälkeen otettiin käyttöön elinaikakerroin, joka pienentää maksettuja eläkkeitä. Muutos otettiin käyttöön taannehtivasti, joten jokaisen työntekijän kokonaiskorvausta (vrt. Puro) pienennettiin takautuvasti. Tämä osoittaa kuinka vaarallista on luottaa järjestelmään, joka on vain lupaus. Muutosta selitellään lisääntyneellä elinajalla, mutta tosiasiassa se on vain selitys.

Tässä otin kantaa vain epäsuorasti kyseessä oleviin indekseihin, mutta varmaankin keskustelu sai lisää pohdittavaa tätä kautta.

Käyttäjän RaimoKorhonen kuva
Raimo Korhonen

On huomattava, että Kiljunen ei aja mitään (!) muutosta kaikkein huonoimmassa asemassa olevien eli kansaneläkkeellä ja takuueläkkeellä olevien eläkkeisiin.

No, voi olla, että hankkeen päätavoite eli Kiljunen takaisin eduskuntaan, saattaa hyvinkin toteutua...

Toimituksen poiminnat